Kukkahattutäti ja kodin etsintä

Tiedätkö, kesäkuun viidentenä monta vuosikymmentä sitten putkahti maailmaan pieni, punainen, ryppyinen ja ruma tytönrääpäle, Kukkahattutäti. Noin neljä vuotiaana hän otti ylleen kärsimyksen viitan, kantaakseen sitä läpi koko elämänsä ja kyllä hän on sitä kantanutkin osin tietämättään. Kukkahattutäti eli elämäänsä, oli hyviä aikoja ja niitä vähemmän hyviä. Oli Kukkahattutäti kuitenkin useimmiten iloinen ja energinen, mutta syvällä sisimmässään hänessä asui syvä surumielisyys, jonka vain harva vaistosi, eikä sitä tiedostanut itse Kukkahattutätikään. Ja sitten se kaipuu jonnekin kauas....kotiin.

Uuden vuosituhannen alkaessa Kukkahattutäti oli jo sinä iässä, jolloin yleensä aletaan odottaa sitä "sitten kun elämää" eli eläkeikää ja suunnitellaan sitä seesteistä aikaa, jolloin eletään ja nautitaan rauhassa jokaisesta hetkestä ja päivästä. Vaan eipä Kukkahattutäti, hänestä tuli reissunainen ja niinpä hän lähti etsimään sitä kauan kaipaamaansa kotia.

Kyllä Kukkahattutäti sitten muuttikin kahdeksan kertaa yhdeksän vuoden aikana ja tuskinpa tämä viimeisin muutto on vielä se viimeinen, ennen sitä lopullista muuttoa. No niin, extempore Kukkahattutäti myi asuntonsa Helsingissä ja muutti Länsi-Uudellemaalle pieneen kuntaan Siuntioon. Kukkahattutäti (entinen bileprinsessa) oli innoissaan ja ajatteli, että tämä se nyt on mun juttu.

Mitä vielä, Siuntiossa Kukkahattutäti muutti puolen vuoden kuluttua pisteestä A pisteeseen B ja muutaman vuoden kuluttua pisteestä B pisteeseen C ja reilun vuoden kuluttua takaisin pisteeseen B. Pysytkö vielä mukana? Hohhoijaa ja sitten parin vuoden kuluttua taas Siuntiosta pisteestä B pienen pieneen kylään Degerbyhyn pisteeseen D. Ja taas Kukkahattutäti ajatteli, että tämä on nyt se mun juttu.

Mutta ei se niin mene, 2010 Kukkahattutädille sitten tulikin kova paikka ja Kukkahattutäti päätti muuttaa Lahteen. Oli sekin ajatus. Mutta tänne Lahteen Kukkahattutäti muuttokuormansa kanssa asettui. Waude, ajatteli Kukkahattutäti, tämä on hyvä juttu, näin kaiken pitikin mennä. Ei vaan mennyt ja taas Kukkahattu täti pakkasi laatikoita ja muutti Sysmän kautta takaisin Lahteen.

Minne seuraavaksi? Kaikki on mahdollista. Et kyllä usko, mutta nyt Kukkahattutäti unelmoi Provencesta ja sinne onkin sitten vähän enemmän matkaa. Jotenkin minusta nyt tuntuu siltä, että Kukkahattutäti löytää itsensä vielä pienestä kylästä Provencessa. Mitä luulet?

Tänään syntymäpäivänään Kukkahattutäti on kiitollinen niin niistä hyvistä kuin myös niistä vähemmän hyvistä eletyistä vuosistaan. Kassu Halosen tekstiä lainatakseen Kukkahattutäti sanoo:" Maailma on kaunis ja hyvä paikka sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus ja mielen vapaus"

Tänään Kukkahattutädille tuoksuvat ruusut ja loistavat rubiinit, niin ja se mielen vapaus.......!

Lenkkeilyä viikonloppuna

Kukkahattutäti on sanoisinko hiukan monisärmäinen persoona. Otetaanpa esimerkiksi tuo liikunta, Kukkahattutäti puhuu ja paasaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja paremmasta terveydestä, siis siitä, miten itse niihin voi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät sen, että liikunta on yksi tärkeimmistä elementeistä siinä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. No, täti sanookin: "Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan". Kukkahattutädin arkeen ei kuulu liikunta (harmi), joskus hän sitten yllättää ympäristönsä ja itsensä ja kaikella tarmollaan sen sitten tekeekin.

Kukkahattutädin veli Markku kutsui tädin viikonlopun viettoon Syväojan täysihoitolaan Sysmään. Tietenkin täti ilahtui kutsusta ja vastasi myöntävästi, olihan tiedossa hyvää ruokaa ja leppoisaa oleskelua. Veli Markulla on koirakaveri Max, joka vaatii sen päivittäisen kävelylenkin pihassa päivystämisen lisäksi.

Lauantaina kaverukset tekivät lähtöä lenkille, Kukkahattutäti päätti lähteä mukaan, puki ylleen lenkkivaatteet ja jalkaan lenkkarit, jotka joskus kummallisessa innostuksen puuskassa oli tullut hankkineeksi. Sitten vain menoksi. Päivittäinen lenkki oli vain 8 kilometrin pituinen, jonka täti yllättävää kyllä suoritti melko suvereenisesti. Veli Markku tosin vihjaili jälkeenpäin lenkkiin kuluneen reilu puoli tuntia normaalia enemmän aikaa. No, ei täti moisista vihjailuista ollut moksiskaan.

Sunnuntaina paistoikin sitten aurinko täydeltä taivaalta. Lauantai päivän hyvän lenkkisuorituksen tehneenä täti halusi lähteä taas kaverusten matkaan. Kuljettiin samaa eilisen päivän lenkkiä, menosuuntaan kaikki sujui sutjakkaasti ja mallikkaasti. Kukkahattutäti oli innoissaan, ihana aurinkoinen ja lämmin päivä, tämähän on kivaa. Kääntymispaikalla käytiin treffaamassa tuttuja pilkkijöitä Päijänteen jäällä ja suunnattiin sitten takaisin kotiin päin.

Tuskin yllätyt, kun kerron, että tätiä alkoi rasittaa lauantain 8 kilometrin lenkki ja tämä jo kävelty 4 kilometriä. Aurinko paistoi kohti, tädillä oli kuuma ja jano, mukana ei tietenkään ollut mitään nestettä juotavaksi, tädin jalat tuntuivat puupökkelöiltä ja maitohapot tekivät jo niihin tuloaan. Tunnetusti Kukkahattutäti on sitkeä sissi, valittamatta tai marisematta täti tarpoi kaverusten mukana. Päättyihän se lenkki lopultakin, tosin täti oli suorituksestaan ihan kuitti. Onneksi iltapäivällä tv:stä tuli roppakaupalla urheilua, joten täti sai rauhassa lojua sohvalla kaikkensa lenkkeilylle antaneena. Uskoisin, Kukkahattutädin lenkkeilyt onkin tämän kevään osalta sitten tehty.

Pilkkijät Päijänteen jäällä ja kaverukset Markku ja Max.

Kevään merkkejä kotimatkalla Pukkilanharjulla.

Kukkahattutädin ensiaskeleet blogimaailmassa

Kyllä elämä on ihmeellistä ja tämä maailman meno. 

Kun Kukkahattutäti oli nuori ja siitä on todella aikaa, niin kauan, ettei aina tahdo muistaa niitä elettyjä vuosia tai vuosikymmeniä. Niin silloin, siis kauan aikaa sitten Kukkahattutäti kirjoitti ystäville kaunokirjoituksella kirjeitä vaaleanpunaiselle, vaaleankeltaiselle tai liilalle kirjepaperille. Kirjoitetut arkit täti taittoi sievästi ja pujotti samanvärisiin kirjekuoriin, postimerkit piti nuolla ja niiden liima maistui pahalle suussa vielä tunteja jälkeenpäin. Kirjekuoret täti kuljetti suurina aarteina postilaatikkoon ja jäi odottelemaan malttamattomana ystävien vastauskirjettä. No, joskus niitä tuli melkein paluupostissa, joskus odottamaan joutui pidemmän aikaa. Mutta voi sitä onnea ja riemua, kun täti aukaisi ulko-oven ja eteisen lattialla odotteli kirje ystävältä, se luettiin huolellisesti moneen kertaan ja talletettiin nippuun, jonka ympärille sidottiin silkkinauha ja tietenkin kaunis rusetti. Miten tuohon kaikkeen oli silloin aikaa?  

Nykyisin Kukkahattutäti surffailee suvereenisti netissä, lähettelee ystäville sähköposteja, jakaa YouTube videoita, kaveeraa FaceBookissa, lähettelee tekstiviestejä ja pelaa nettipelejä. Pelien pelaamista Kukkahattutäti puolustelee aivotoiminnan aktivoimisena ja ylläpitämisenä. Ja entäs nyt tämä viimeinen juttu, kirjoittelee omaa blogia. Miten tähän on tultu, miten kaiken tuon uuden tekniikan omaksuminen on ollut mahdollista. Miten tähän kaikkeen riittää aikaa ja energiaa. On se vaan sellainen ihmetyksen aihe, voi että! 

Tässä blogissa tulen kirjoittamaan ja kertomaan Kukkahattutädin arkipäivän tapahtumista, ajatuksia elämänmenosta, uusista haasteista, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, terveyden ylläpitämisestä ja kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan väliltä.

Kukkahattutäti rakastaa rubiineja ja ruusuja, toki paljon muitakin. Näillä kahdella niin rubiineilla kuin ruusuillakin on kuitenkin ihan oma symbolinen merkityksensä kukkahattutädin elämässä, sen tähden ne on tähän blogiinkin tuotu mukaan.

Rubiinit kuvaavat elämänvoimaa, terveyttä, elämää ja myös henkisyyttä.

Rubiini on punainen jalokivi, mitä voimakkaamman punainen kivi on, sitä enemmän sillä on voimaa...

• vapaus, armeliaisuus, jumaluus
• elinvoimaa
• parantava voima
• pitkän elämän symboli
• parantaa muistia
• haavoittamattomuus
• vahvuus ja rohkeus
• arvokkuus, kuninkaallisuus ja valta
• intohimoinen rakkaus  
  
  
  

Ruusut taasen kuvaavat rakkautta, kauneutta, henkisyyttä, kuin myös elämää.

Kukkahattu kuvaa kaikkea sitä elämän kirjoa ja sekamelskaa, niin elettyä elämää, kuin nykyisyyttä, huomisesta ei tässä hetkessä vielä tiedä.