Lenkkeilyä viikonloppuna

Kukkahattutäti on sanoisinko hiukan monisärmäinen persoona. Otetaanpa esimerkiksi tuo liikunta, Kukkahattutäti puhuu ja paasaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja paremmasta terveydestä, siis siitä, miten itse niihin voi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät sen, että liikunta on yksi tärkeimmistä elementeistä siinä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. No, täti sanookin: "Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan". Kukkahattutädin arkeen ei kuulu liikunta (harmi), joskus hän sitten yllättää ympäristönsä ja itsensä ja kaikella tarmollaan sen sitten tekeekin.

Kukkahattutädin veli Markku kutsui tädin viikonlopun viettoon Syväojan täysihoitolaan Sysmään. Tietenkin täti ilahtui kutsusta ja vastasi myöntävästi, olihan tiedossa hyvää ruokaa ja leppoisaa oleskelua. Veli Markulla on koirakaveri Max, joka vaatii sen päivittäisen kävelylenkin pihassa päivystämisen lisäksi.

Lauantaina kaverukset tekivät lähtöä lenkille, Kukkahattutäti päätti lähteä mukaan, puki ylleen lenkkivaatteet ja jalkaan lenkkarit, jotka joskus kummallisessa innostuksen puuskassa oli tullut hankkineeksi. Sitten vain menoksi. Päivittäinen lenkki oli vain 8 kilometrin pituinen, jonka täti yllättävää kyllä suoritti melko suvereenisesti. Veli Markku tosin vihjaili jälkeenpäin lenkkiin kuluneen reilu puoli tuntia normaalia enemmän aikaa. No, ei täti moisista vihjailuista ollut moksiskaan.

Sunnuntaina paistoikin sitten aurinko täydeltä taivaalta. Lauantai päivän hyvän lenkkisuorituksen tehneenä täti halusi lähteä taas kaverusten matkaan. Kuljettiin samaa eilisen päivän lenkkiä, menosuuntaan kaikki sujui sutjakkaasti ja mallikkaasti. Kukkahattutäti oli innoissaan, ihana aurinkoinen ja lämmin päivä, tämähän on kivaa. Kääntymispaikalla käytiin treffaamassa tuttuja pilkkijöitä Päijänteen jäällä ja suunnattiin sitten takaisin kotiin päin.

Tuskin yllätyt, kun kerron, että tätiä alkoi rasittaa lauantain 8 kilometrin lenkki ja tämä jo kävelty 4 kilometriä. Aurinko paistoi kohti, tädillä oli kuuma ja jano, mukana ei tietenkään ollut mitään nestettä juotavaksi, tädin jalat tuntuivat puupökkelöiltä ja maitohapot tekivät jo niihin tuloaan. Tunnetusti Kukkahattutäti on sitkeä sissi, valittamatta tai marisematta täti tarpoi kaverusten mukana. Päättyihän se lenkki lopultakin, tosin täti oli suorituksestaan ihan kuitti. Onneksi iltapäivällä tv:stä tuli roppakaupalla urheilua, joten täti sai rauhassa lojua sohvalla kaikkensa lenkkeilylle antaneena. Uskoisin, Kukkahattutädin lenkkeilyt onkin tämän kevään osalta sitten tehty.

Pilkkijät Päijänteen jäällä ja kaverukset Markku ja Max.

Kevään merkkejä kotimatkalla Pukkilanharjulla.

Kukkahattutädin ensiaskeleet blogimaailmassa

Kyllä elämä on ihmeellistä ja tämä maailman meno. 

Kun Kukkahattutäti oli nuori ja siitä on todella aikaa, niin kauan, ettei aina tahdo muistaa niitä elettyjä vuosia tai vuosikymmeniä. Niin silloin, siis kauan aikaa sitten Kukkahattutäti kirjoitti ystäville kaunokirjoituksella kirjeitä vaaleanpunaiselle, vaaleankeltaiselle tai liilalle kirjepaperille. Kirjoitetut arkit täti taittoi sievästi ja pujotti samanvärisiin kirjekuoriin, postimerkit piti nuolla ja niiden liima maistui pahalle suussa vielä tunteja jälkeenpäin. Kirjekuoret täti kuljetti suurina aarteina postilaatikkoon ja jäi odottelemaan malttamattomana ystävien vastauskirjettä. No, joskus niitä tuli melkein paluupostissa, joskus odottamaan joutui pidemmän aikaa. Mutta voi sitä onnea ja riemua, kun täti aukaisi ulko-oven ja eteisen lattialla odotteli kirje ystävältä, se luettiin huolellisesti moneen kertaan ja talletettiin nippuun, jonka ympärille sidottiin silkkinauha ja tietenkin kaunis rusetti. Miten tuohon kaikkeen oli silloin aikaa?  

Nykyisin Kukkahattutäti surffailee suvereenisti netissä, lähettelee ystäville sähköposteja, jakaa YouTube videoita, kaveeraa FaceBookissa, lähettelee tekstiviestejä ja pelaa nettipelejä. Pelien pelaamista Kukkahattutäti puolustelee aivotoiminnan aktivoimisena ja ylläpitämisenä. Ja entäs nyt tämä viimeinen juttu, kirjoittelee omaa blogia. Miten tähän on tultu, miten kaiken tuon uuden tekniikan omaksuminen on ollut mahdollista. Miten tähän kaikkeen riittää aikaa ja energiaa. On se vaan sellainen ihmetyksen aihe, voi että! 

Tässä blogissa tulen kirjoittamaan ja kertomaan Kukkahattutädin arkipäivän tapahtumista, ajatuksia elämänmenosta, uusista haasteista, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, terveyden ylläpitämisestä ja kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan väliltä.

Kukkahattutäti rakastaa rubiineja ja ruusuja, toki paljon muitakin. Näillä kahdella niin rubiineilla kuin ruusuillakin on kuitenkin ihan oma symbolinen merkityksensä kukkahattutädin elämässä, sen tähden ne on tähän blogiinkin tuotu mukaan.

Rubiinit kuvaavat elämänvoimaa, terveyttä, elämää ja myös henkisyyttä.

Rubiini on punainen jalokivi, mitä voimakkaamman punainen kivi on, sitä enemmän sillä on voimaa...

• vapaus, armeliaisuus, jumaluus
• elinvoimaa
• parantava voima
• pitkän elämän symboli
• parantaa muistia
• haavoittamattomuus
• vahvuus ja rohkeus
• arvokkuus, kuninkaallisuus ja valta
• intohimoinen rakkaus  
  
  
  

Ruusut taasen kuvaavat rakkautta, kauneutta, henkisyyttä, kuin myös elämää.

Kukkahattu kuvaa kaikkea sitä elämän kirjoa ja sekamelskaa, niin elettyä elämää, kuin nykyisyyttä, huomisesta ei tässä hetkessä vielä tiedä.