Lenkkeilyä viikonloppuna

Kukkahattutäti on sanoisinko hiukan monisärmäinen persoona. Otetaanpa esimerkiksi tuo liikunta, Kukkahattutäti puhuu ja paasaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja paremmasta terveydestä, siis siitä, miten itse niihin voi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät sen, että liikunta on yksi tärkeimmistä elementeistä siinä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. No, täti sanookin: "Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan". Kukkahattutädin arkeen ei kuulu liikunta (harmi), joskus hän sitten yllättää ympäristönsä ja itsensä ja kaikella tarmollaan sen sitten tekeekin.

Kukkahattutädin veli Markku kutsui tädin viikonlopun viettoon Syväojan täysihoitolaan Sysmään. Tietenkin täti ilahtui kutsusta ja vastasi myöntävästi, olihan tiedossa hyvää ruokaa ja leppoisaa oleskelua. Veli Markulla on koirakaveri Max, joka vaatii sen päivittäisen kävelylenkin pihassa päivystämisen lisäksi.

Lauantaina kaverukset tekivät lähtöä lenkille, Kukkahattutäti päätti lähteä mukaan, puki ylleen lenkkivaatteet ja jalkaan lenkkarit, jotka joskus kummallisessa innostuksen puuskassa oli tullut hankkineeksi. Sitten vain menoksi. Päivittäinen lenkki oli vain 8 kilometrin pituinen, jonka täti yllättävää kyllä suoritti melko suvereenisesti. Veli Markku tosin vihjaili jälkeenpäin lenkkiin kuluneen reilu puoli tuntia normaalia enemmän aikaa. No, ei täti moisista vihjailuista ollut moksiskaan.

Sunnuntaina paistoikin sitten aurinko täydeltä taivaalta. Lauantai päivän hyvän lenkkisuorituksen tehneenä täti halusi lähteä taas kaverusten matkaan. Kuljettiin samaa eilisen päivän lenkkiä, menosuuntaan kaikki sujui sutjakkaasti ja mallikkaasti. Kukkahattutäti oli innoissaan, ihana aurinkoinen ja lämmin päivä, tämähän on kivaa. Kääntymispaikalla käytiin treffaamassa tuttuja pilkkijöitä Päijänteen jäällä ja suunnattiin sitten takaisin kotiin päin.

Tuskin yllätyt, kun kerron, että tätiä alkoi rasittaa lauantain 8 kilometrin lenkki ja tämä jo kävelty 4 kilometriä. Aurinko paistoi kohti, tädillä oli kuuma ja jano, mukana ei tietenkään ollut mitään nestettä juotavaksi, tädin jalat tuntuivat puupökkelöiltä ja maitohapot tekivät jo niihin tuloaan. Tunnetusti Kukkahattutäti on sitkeä sissi, valittamatta tai marisematta täti tarpoi kaverusten mukana. Päättyihän se lenkki lopultakin, tosin täti oli suorituksestaan ihan kuitti. Onneksi iltapäivällä tv:stä tuli roppakaupalla urheilua, joten täti sai rauhassa lojua sohvalla kaikkensa lenkkeilylle antaneena. Uskoisin, Kukkahattutädin lenkkeilyt onkin tämän kevään osalta sitten tehty.

Pilkkijät Päijänteen jäällä ja kaverukset Markku ja Max.

Kevään merkkejä kotimatkalla Pukkilanharjulla.